Sunnuntaina ajettiin Huittisissa viimeinen sprinttikisa tälle vuodelle. Kyseessä oli Seloy SM-Rallisprint, joka oli SM-sarjan viimeinen osakilpailu. Yhteensä sarjassa oli kuusi osakilpailua, joista kolmeen päästiin tänä vuonna Toyotan kanssa ajamaan. Paljon onnea menestyneille!

Mirko ajoi numerolla 61 ja Riina numerolla 122. Auton keula saatiin kuntoon Kiteen rysäyksen jäljiltä ja viimeiseen kisaan lähdettiin hyvillä mielin. Tällä kertaa kummatkin pääsivät molemmilla kierroksilla maaliin asti ja auto jäi ehjäksi, joten onnistunut reissu kaikin puolin. Rata oli todella nopea ja vaativa eli monessa kohtaa piti mennä niin kovaa, mitä autosta lähti. Mirkolta se onnistuikin, Riinalla oli vauhti vähän hakusessa. 😉

Mirko ajoi ekan kierroksen aikaan 2.25,34. Sillä mentiin luokassa 6,67 sekunnin erolla kärkeen. Reitillä oli pitkä suora, jonka päässä oli pieni nyppy. Viime viikonlopun loikat mielessä Mirko hieman hidasti ennen nyppyä, mikä osoittautui kuitenkin turhaksi. Muuten ajo meni varsin hyvin. Tokalla kierroksella mentiin vielä kovempaa ja Mirko paransi aikaa 3,67 sekuntia. Aika oli 2.21,67 ja luokkavoitto tuli 8,58 sekunnin erolla. Junnuissa Mirko ajoi sijalle 13 ja kärkeen oli eroa 12,41 sekuntia. Kaksivetoisissa Mirko ajoi sijalle 21 ja siellä kärkeen oli eroa 8,82 sekuntia.

Kuva: Heikki Majaniemi/HopparacingKuvat

Riina ajoi ekan kierroksen aikaan 2.42,37. Sillä oltiin luokassa viidentenä. Kärjessä mentiin kovaa ja sinne oli matkaa 15,98 sekuntia. Kolmen joukkoon oli 5,67 sekuntia. Ajaminen oli ihan liian varovaista. Tokalle kierrokselle Riina lähti parantamaan aikaa. Muuten ajo meni hieman paremmin, mutta pitkälle suoralle lähtiessä Riina koitti laittaa väärää vaihdetta päälle ja siinä meni aikaa hukkaan. Aika parantui lopulta 1,55 sekuntia. Riina tippui luokassa kuudenneksi. Kärkeen oli 14,43 sekuntia ja kolmen joukkoon 8,47 sekuntia.
Naisten yleiskilpailussa Riina oli seitsemäs, nelivedolla oltiin kärjessä ja siihen oli eroa 22,32 sekuntia. Kaksivetoisissa Riina oli 91. ja kärkeen jäätiin 27,97 sekuntia. 😀

Kuva: Heikki Majaniemi/HopparacingKuvat

Riinalla ja Mirkolla oli asfaltilla eroa aina se kymmenen sekuntia, nyt soralla ollaankin sitten jo lähes 20 sekunnissa. Mutta nyt on ensimmäinen sprinttikausi ajettu ja ensi vuonna lähdetään parantamaan!!! Suunta on molemmilla ylöspäin!

Suuret kiitokset yhteistyökumppaneille ja huoltomiehille ja -naisille sekä tietysti kannustajille ja kaikille menossa mukana olleille!

Ensi vuoden suunnitelmissa on ainakin ajaa koko SM-sarja läpi. Future Cup kiinnostaa myös, joten katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan. Sitä ennen ehostetaan autoa ja toivottavasti vähän myös treenataan! 🙂

Syyskuun 23.-24. päivä ajettiin perinteinen Päijät-Hämeen ajo Hollolan Kukonkoivussa. Lauantaina ajettiin EVK-sarjan viimeinen osakilpailu ja sunnuntaina yleinen kilpailu. Itse sarjaa ei tänäkään vuonna Rautakorpi Racingista kukaan ajanut, mutta Riina oli kuitenkin Kukonkoivussa ajamassa. Autona oli Suojärven Tonin Opel Ascona, joka oli tosi mukava ajaa.
Lauantaina Riina ajoi finaaliin ja kisan viidenneksi, sunnuntaina kisa loppui välierässä penkalle. Kiitokset Tonille ajopaikasta ja pahoittelut sunnuntain remonteista! 😀

Lauantaina naisten luokan alkueristä neljä parasta ajoi suoraan välieriin. Lähtöpaikka oli liukas ja Riinalla oli lähdössä aivan liikaa kierroksia, mutta siitä päästiin kuitenkin kolmospaikalle ja samalla sijalla maaliin.
Välieristä kolme parasta ajoi A-finaaliin ja sijat neljästä kuuteen oikeuttivat sijoituserään. Lähtökierrokset olivat pienemmät, mutta taas auto jäi sutimaan. Riina ajoi kuitenkin jälleen kolmanneksi ja finaaliin.
Finaalissa lähtö onnistui paremmin, mutta ekan mutkan jälkeen oltiin vasta kuudentena. Edellä ajaneet kilpasisaret taistelivat ja Riina kyttäsi takana ja keskilenkillä avautui paikka. Riina nousi neljänneksi, mutta seuraavan kierroksen alkaessa yksi Kukonkoivun konkarikuskeista meni yhdessä hujauksessa ohi. Maaliin siis viidentenä. Kuski oli tyytyväinen autoon ja sijoitukseen, finaalipaikka kun oli tavoitteena.
Suojärven Toni ajoi yleisessä luokassa finaaliin ja sijalle seitsemän.

Lauantaina naisten luokan voitti Minna Ulmala Opelilla, nuorten luokan Juuso Suppula Sierralla ja yleisen luokan Iiro Rajanen Opelilla.
EVK-sarjan voitot menivät tänä vuonna Essi Korpelalle, Eetu Helmiselle ja Joni Korhoselle.

Sunnuntaina jatkettiin yleisellä kilpailulla.
Naisten alkueristä neljä parasta ajoi suoraan välieriin. Nyt oli kierrokset enemmän kohdillaan kuin edellisenä päivänä ja Riina meni lähdöstä kolmospaikalle ja siitä samalla sijalla maaliin.
Välieristä kaksi parasta meni A-finaaliin ja seuraavat kaksi sijoituserään. Riina ajoi lähdöstä vitospaikalle eli ohi piti yrittää. Ensimmäinen ohitusyritys keskilenkillä ei onnistunut, mutta siitä alalenkkiä kohti ja Riina näki raon sisällä ja meinasi ehtiä siihen. Rako ehti kuitenkin pienentyä huomattavasti ennen mutkaa, ja Ooppeli oli penkalla. Alatukivarsi vääntyi ja piikkikoneella varikolle.
Auto saatiin yleiseen luokkaan kuntoon, mutta siellä oli myöskin joka lähdössä tapahtumaa ja kisa loppui Tonin osalta semifinaaliin.

Naisten luokan voitti Jaana Koskema Fiatilla, nuorten luokan Rasmus Ikäheimonen Fiatilla ja yleisen luokan Timo Ruoppa Kuplalla.

Mirko oli sunnuntaina kisoissa ostamassa autoa, mutta arpaonni oli jäänyt kotiin.

Sunnuntaina ajettiin Ruovedellä Pohjois-Hämeen Puhelin Oy Rallisprint. Kyseessä oli asfalttisprintti ja sinne lähdettiin Toyota MR2:n kanssa kisaamaan. Riina ajoi numerolla 18 ja Mirko numerolla 34. Kisassa ajettiin kolme kierrosta, joista kaksi ekaa päästiin ajamaan kuivalla kelillä ja viimeinen märällä. Rata kulki Ruoveden keskustassa ja oli aika haastava. Paljon oli muistettavaa ja erilaisia kohtia. 🙂 Kisa meni lopulta yli odotusten. Mirko ajoi niin ripeästi, että nappasi luokkavoiton ja kaksivetoisten voiton ja kaiken lisäksi oli koko päivän nopein kuski. Riina taas puolestaan otti luokkavoiton ja oli päivän nopein nainen ja kaksivetoisissa sijalla 20. 🙂

Riina ajoi ekan kierroksen aikaan 1.55,35. Sillä mentiin naisten johtoon 3,06 sekunnin turvin. Mirko puolestaan ajoi oman luokkansa ja kaksivetoisten kärkeen ajalla 1.44,86. Omassa luokassa ero seuraavaan oli 9,98 sekuntia ja kaksivetoisten kärkipaikka irtosi 1,09 sekunnin erolla seuraavaan. Molemmilla meni eka kierros siis hyvin, mutta toisella vedolla lähdettiin tietty parantamaan aikaa.

Toisella kierroksella Riina paransi omaa aikaansa 1,58 sekuntia ja aika oli 1.53,77. Naisten johto säilyi, nyt 0,95 sekunnin turvin. Mirko paransi myös omaa aikaansa 1,01 sekunnilla. Aika oli 1.43,85. Luokan kärkipaikka piti 6,58 sekunnin turvin ja kaksivetoisten kärkipaikka 2,10 sekunnin turvin.

Kisassa ajettiin vielä kolmas kierros, mutta ennen sitä alkoi sataa vettä ja rata oli märkä. Riina lähti ensin matkaan ja kierros meni jo alusta lähtien vähän liukastellessa. Niinpä maaliin ajettiin nautiskellen, aika oli 2.03,31. Mirko ajoi samalla kaavalla, liukasta nimittäin oli. Mirkon aika oli 1.53,05.

Tokan kierroksen ajat olivat siis ne parhaat. Mirko otti luokkavoiton ja kaksivetoisten voiton ja oli koko kisan nopein kuski reilun kahden sekunnin erolla. Riina oli naisten nopein vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Kaksivetoisissa Riina oli 20. eli 40 kuskia jäi taakse!

Autossa oli incar-kamera, josta iso kiitos Henkka ja Heikki Majaniemelle ja Hopparacing kuville/videoille!
Mirkolla vauhti ja ajolinjat alkavat olla jo aika kohdillaan ja joka kerta menee aina paremmin. Riinan pitää keskittyä vähän enemmän tuohon vaihteiden vaihtamiseen. Jarrutuspaikkoja pitää molempien hioa, mutta se tulee vaan ajamalla.
Jännä juttu on myös se, että Mirko ajaa joka kerta n. 10 sekuntia Riinaa kovempaa, ero siis pysyy aina samana. 😀

Hyvä päivä oli, kiitoksia myös huollossa olleelle Antti Eerolalle! Huoltohommiakin tuli hieman, kun radassa oli kohtia, joista matala auto ei ihan tykännyt.

Viikko Pellon kisojen jälkeen olikin kesän kohokohta eli Kardaanikunkku. Siellä ajamassa olivat Mirko ja Riina, autona Vauxhall Chevette.
Mirko oli rakentanut koria viime syksystä lähtien ja moottori otettiin toissa vuoden kunkkuautosta, kun Mirko syksyllä sai farmarikadetin EVK-liigasta takaisin. Tällä kertaa auto oli hyvissä ajoin (torstain ja perjantain välisenä yönä) valmis ja kisapaikalle päästiin jo perjantaina.
Mirko siirsi autosta akseleita sen verran, että auto näytti aika hurjalta. Testillä se oli myös vaikea ajaa. Jarrut eivät toimineet kunnolla ja jarruttaessa etujarrut menivät lukkoon, minkä takia auto puski. Ennen kisaa jarrut saatiin toimimaan ja auto olikin kisassa hyvä ajaa! 🙂 Mirko tosin kaipasi voimaa lisää, mutta Riinalle auto oli hyvä juuri noin.

Lauantaina ajettiin naiset, nuoret ja seniorit sekä yleisen luokan karsinta.
Naisten luokan alkueristä voittaja meni suoraan semeihin, kakkonen, kolmonen ja nelonen välieriin ja loput keräilyihin. Riinalle sattui aika kova lähtö, kun samassa lähdössä oli viime vuoden kärkikolmikko, jotka myös tänä vuonna olivat kaikki lopulta A-finaalissa. Riina lähti sisäradalta ja otti ihan ok lähdön, mutta Koskeman Jaana tuli viereltä paremmin ja ekassa mutkassa myös Yrjölän Hanna ja Viitasen Meiju olivat edellä. Neljäntenä olikin hyvä ajaa ja ottaa tuntumaa autoon ja rataan.
Välieristä kolme parasta jatkoi semifinaalin puolelle. Riina meni lähdöstä toiseksi ja ajoi toisena maaliin.
Semifinaalista sitten ykkönen ja kakkonen A-finaaliin, kolmonen ja nelonen B-finaaliin ja vitonen ja kutonen sijoituserään. Riina otti aivan nappilähdön ja meni kärkeen. Perässä tuli Viitanen, joka kuittasi ohi kierroksen jälkeen pääsuoralle tultaessa. Se ei kuitenkaan haitannut, maaliin tultiin kakkosena ja A-finaalipaikka hanskassa!
Viime vuonna Riina oli Citykadetin kanssa semifinaalissa ekan mutkan penkassa, ja näytti tänäkin vuonna samainen penkka vetävän puoleensa, onneksi vasta A-finaalissa.
Riina lähti kutosradalta, ja lähtö onnistui jälleen hyvin. Koskeman Jaana ja Simosen Nita sisältä olivat muita edellä ja sitten ekaa mutkaa kohti rinta rinnan tulivat Riina, Yrjölän Hanna ja Viitasen  Meiju. Ja kuinkas kävikään? Riina ja Hanna olivat siellä ekan mutkan penkalla vierekkäin. Lopullinen sijoitus siis Riinalla kuudes ja Hannan mukaan ei ole iloisempaa penkalla olijaa nähty. Riinalle A-finaalipaikka tuntui jo voitolta ja ensi vuodelle tuli uskoa, että sinne kolmen joukkoon ja vaikka voittoonkin on vielä mahdollisuus. 🙂

Penkka oli tänäkin vuonna niin pehmeä, ettei suuria vaurioita tullut ja Mirko pääsi sunnuntaina ajamaan.
Alkueristä kaksi nopeinta ajoi suoraan välieriin ja loput keräilyihin. Autosta pimeni tulppa lähtöviivalla ja Mirko joutui keskeyttämään. Keräilyerän Mirko voitti ja jatkoi välieriin. Välieristä kolme nousi semifinaaleihin. Lähtö onnistui hyvin, mutta kakkosmutkassa oli ahdasta ja meinasi jo käydä huonosti, mutta Mirko sai tilanteen hallintaan ja matka jatkui kakkospaikalla maaliin asti.
Semifinaaliin lähdettiin toiveikkain mielin. Auto ei ehkä ihan A-finaalitasoa ollut, mutta hyville sijoille oli kyllä mahdollisuus. Semifinaaleista kuusi parasta jatkoi finaaleihin ja sijoituseriin. Mirko lähti hyvin viivasta, mutta sitten se epäonni iski ja kakkonen ei mennyt päälle. Mirko jäi viimeiseksi ja yritti kaikin keinoin nousta viimeiselle jatkopaikalle. Hetken kutospaikka oli jo hallussa, mutta sitten tiputtiin taas seitsemänneksi. Ohi piti yrittää ja tilannetta riitti ja tällä kertaa yritys päättyi ulos radalta ja puuhun! Mirkon ajot menivät siis kirjaimellisesti päin puuta! 😀 Tänä vuonna kisa päättyi semifinaaliin, mutta tästä sisuuntuneena ensi vuonna yritetään uudelleen!

Autosta oli kolme suojaa ja neljä vierasta lappua ja sekin meni vielä kaupan. Mitään ei myöskään tullut tilalle. Riina sai palkinnoksi hienon pokaalin, kaiuttimen ja epilaattorin. 😀
Suuret kiitokset tukijoille, huoltomiehille ja -naisille ja kannustusjoukoille! Ensi vuonna uudestaan!

Uudet kuninkaalliset ovat Kardaanikuningas Janne Viitikko, Kardaanikuningatar Jaana Koskema, Kardaaniprinssi Viljami Rekola ja Kardaanimonarkki Esa Kirsilä. Naisten luokka voitettiin Ladalla, muut luokat Volvolla.

Heinäkuun puolessa välissä pohjoiseen suuntasivat kuskit Mikke, Mirko ja Riina sekä huoltojoukot Maija, Lara ja Joona. Matka taitettiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä bussilla ja Rellulla, kyydissä kilpa-autot Fiat 133 ja Opel Kadett C Coupe.
Mikke sai kyseisen Fiatin viime vuonna liigasta ja Mirko Kadetin viime vuonna Kardaanikunkusta. Fiiatti lähti talven jäljiltä käyntiin tuosta noin vaan ja Mikke teki sille pieniä huoltotoimia ennen kisaa ja kävi testaamassa. Sama juttu oli Kadetin kanssa, tosin testit menivät niinkin hyvin, että auto oli aika kamala ajaa ja Mirko osui kaiteeseen ja Riina pyörähti.
Matkaan lähdettiin sillä fiiliksellä, että lomaillaan ja ajetaan kilpaa. Kisa kesti neljä päivää, torstaina ajettiin EVK, perjantaina nuoret, naiset ja papat, lauantaina yleisen karsinnat ja sunnuntaina yleinen luokka loppuun.

Mirko siis aloitti torstaina. Alkueristä voittaja ajoi suoraan välieriin, loput keräilyihin. Lähtöviivalla Mirko huomasi, että ykkönen ei pysy päällä, mutta sai kuitenkin sen verran hyvin lähdettyä, että pääsi kärkeen. Ajossakaan vaihteet eivät meinanneet pysyä ollenkaan päällä, mutta Mirko ajoi kuitenkin maaliin ykkösenä. Laatikossa oli pieni jumi päällä, mutta se saatiin korjattua ennen seuraavaa lähtöä.
Välieristä neljä parasta jatkoi toisiin välieriin. Mirko otti hyvän lähdön ja meni kärkijoukossa ekaan mutkaan. Sitten ajolinja karkasi ja sijoitus tippui. Toisella kierroksella hajosi vielä laatikkokin, joten peli oli lopullisesti menetetty ja Mirkon sijoitus lähdössä kuudes.
Sitten tehtiinkin laatikkoremppaa, että Riina pääsi ajamaan seuraavana päivänä.

Naisten luokka ajettiin perjantaina kauheassa vesisateessa. Auto oli jo kuivalla yliohjautuvaa sorttia, joten kauhulla Riina mietti, mitä kisa tuo tullessaan.
Alkueristä kolme parasta ajoi suoraan välieriin ja Riina meni piikkiin lähdöstä. Ajaminen oli kyllä niin varovaista, että pintakaasulla vissiin ajettiin. Maaliin kuitenkin ykkösenä.
Vesisade yltyi ennen seuraavaa lähtöä, joten sinne edellisen lähdön vauhti olikin aivan sopiva. Välieristä kolme parasta jatkoi semeihin ja Riina meni lähdöstä kolmospaikalle. Ketään ei näkynyt takana, mutta toisella kierroksella pääsuoran jälkeisessä mutkassa olivat hanskat sen verran hukassa, että Riina pyörähti! Riina ehti kääntyä oikeaan suuntaan ja sammuttaa autonkin kerran ennen kuin takaa tultiin ohi. Ja siinä vaiheessa menikin sitten hermo ja seuraavassa mutkassa pyörähdettiin uudestaan. Maaliin neljäntenä eli ekana putoajana. Silloin ei ollut hymy herkässä, mutta nyt jo naurattaa.

Lauantaina pääsivät Mikke ja Mirko jälleen tositoimiin ja kelikin oli jälleen aurinkoinen. Yleisen luokan alkueristä kaksi parasta ajoi suoraan sunnuntaille ja se oli meidän pojilla myös tarkoituksena.
Mikke ajoi omassa lähdössään toiseksi. Hieman oli vielä Fiatilla ajaminen varovaista, mutta kulkua kyllä riitti. Hyvillä mielin suoraan sunnuntaille.
Mirko löysi omassa lähdössään Opelin mentävän raon ekassa kaarteessa ja pääsi kuittaamaan kakkospaikalle. Eli Mirko myöskin suoraan sunnuntaille.

Sunnuntaina olikin sitten tosi kyseessä ja kyyti kylmää. Alkueristä kaksi parasta ajoi suoraan ykkösvälieriin ja loput keräilyihin.
Mikke ajoi kärkijoukossa ekaan mutkaan, mutta siellä oli ahdasta ja Fiatin nokka osoitti ihan johonkin muualle kuin menosuuntaan. Tämän seurauksena Mikke pääsi muiden perässä ajelemaan ja kokeilemaan kunnolla Fiatin vauhtia ja sitä, miten auto käyttäytyy mutkissa. Ja näyttävästihän se menikin!! Kunnes…. Toisella kierroksella kone sanoi poks ja Mikke keskeytti. Moottorissa oli reikä ja kisa loppui siihen.

Mirko ajoi omassa alkuerässään viidenneksi. Ekassa mutkassa Mirko koitti huimistella ulkoa ohi, mutta ei onnistunut ja tyytyminen oli viidenteen sijaan.
Ykköskeräilyissä Mirko ajoi toiseksi ja kakkoskeräilyissä kolmanneksi ja niin oltiin jo välierissä asti.
Ensimmäisistä välieristä neljä parasta nousi toisien välierien puolelle. Mirko ei lähdöstä ehtinyt neljän joukkoon, mutta ekalla kierroksella sattui ja tapahtui ja Mirko pääsi varikkomutkassa sisältä ohi ja jatkopaikalle. Se oli kyllä pienestä kiinni, nimittäin takakulmaan tuli osumaa ja hetken näytti erittäin huonolta, kun Mirko näytti olevan Kadetin kyydissä lähinnä matkustajana. Onneksi kuski sai tilanteen haltuun ja siitä neljäntenä maaliin ja jatkoon.
Kakkosvälieristä neljä parasta jatkoi semifinaalien puolelle. Tästä kun pääsisi jatkoon, niin semeissä voi aina tapahtua mitä tahansa. Mirkolle sattui kuitenkin erittäin paha lähtö, samassa lähdössä oli jo kolme tämän vuoden A-finalistiakin. Ei riittänyt Ooppelissa enää kulku ja maaliin tultiin kuudentena.

Miken autosta oli yksi suoja ja kaksi vierasta lappua ja suojaan jäi. Mirkon autosta oli kaksi suojaa ja 11 vierasta lappua ja se meni kaupan. Ei taida kuitenkaan tulla ikävä, oli se sen verran hankala auto. 😀
Muutamaa autoa yritettiin, mutta ei ollut arpaonnea matkassa.

EVK-luokan voittoon päästeli Janne Viitikko Volvolla. Naisten luokan voitti Anni Lampinen Fiatilla. Nuorten voittoon ajoi Niko Mattila Fiatilla ja isänsä J-P Mattila vei pappaluokan voiton samalla autolla. Yleisen luokan A-finaali olikin tapahtumia täynnä ja voiton vei Mika Liimatainen Fiatilla.