Sunnuntaina ajettiin Ruovedellä Pohjois-Hämeen Puhelin Oy Rallisprint. Kyseessä oli asfalttisprintti ja sinne lähdettiin Toyota MR2:n kanssa kisaamaan. Riina ajoi numerolla 18 ja Mirko numerolla 34. Kisassa ajettiin kolme kierrosta, joista kaksi ekaa päästiin ajamaan kuivalla kelillä ja viimeinen märällä. Rata kulki Ruoveden keskustassa ja oli aika haastava. Paljon oli muistettavaa ja erilaisia kohtia. 🙂 Kisa meni lopulta yli odotusten. Mirko ajoi niin ripeästi, että nappasi luokkavoiton ja kaksivetoisten voiton ja kaiken lisäksi oli koko päivän nopein kuski. Riina taas puolestaan otti luokkavoiton ja oli päivän nopein nainen ja kaksivetoisissa sijalla 20. 🙂

Riina ajoi ekan kierroksen aikaan 1.55,35. Sillä mentiin naisten johtoon 3,06 sekunnin turvin. Mirko puolestaan ajoi oman luokkansa ja kaksivetoisten kärkeen ajalla 1.44,86. Omassa luokassa ero seuraavaan oli 9,98 sekuntia ja kaksivetoisten kärkipaikka irtosi 1,09 sekunnin erolla seuraavaan. Molemmilla meni eka kierros siis hyvin, mutta toisella vedolla lähdettiin tietty parantamaan aikaa.

Toisella kierroksella Riina paransi omaa aikaansa 1,58 sekuntia ja aika oli 1.53,77. Naisten johto säilyi, nyt 0,95 sekunnin turvin. Mirko paransi myös omaa aikaansa 1,01 sekunnilla. Aika oli 1.43,85. Luokan kärkipaikka piti 6,58 sekunnin turvin ja kaksivetoisten kärkipaikka 2,10 sekunnin turvin.

Kisassa ajettiin vielä kolmas kierros, mutta ennen sitä alkoi sataa vettä ja rata oli märkä. Riina lähti ensin matkaan ja kierros meni jo alusta lähtien vähän liukastellessa. Niinpä maaliin ajettiin nautiskellen, aika oli 2.03,31. Mirko ajoi samalla kaavalla, liukasta nimittäin oli. Mirkon aika oli 1.53,05.

Tokan kierroksen ajat olivat siis ne parhaat. Mirko otti luokkavoiton ja kaksivetoisten voiton ja oli koko kisan nopein kuski reilun kahden sekunnin erolla. Riina oli naisten nopein vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Kaksivetoisissa Riina oli 20. eli 40 kuskia jäi taakse!

Autossa oli incar-kamera, josta iso kiitos Henkka ja Heikki Majaniemelle ja Hopparacing kuville/videoille!
Mirkolla vauhti ja ajolinjat alkavat olla jo aika kohdillaan ja joka kerta menee aina paremmin. Riinan pitää keskittyä vähän enemmän tuohon vaihteiden vaihtamiseen. Jarrutuspaikkoja pitää molempien hioa, mutta se tulee vaan ajamalla.
Jännä juttu on myös se, että Mirko ajaa joka kerta n. 10 sekuntia Riinaa kovempaa, ero siis pysyy aina samana. 😀

Hyvä päivä oli, kiitoksia myös huollossa olleelle Antti Eerolalle! Huoltohommiakin tuli hieman, kun radassa oli kohtia, joista matala auto ei ihan tykännyt.

Viikko Pellon kisojen jälkeen olikin kesän kohokohta eli Kardaanikunkku. Siellä ajamassa olivat Mirko ja Riina, autona Vauxhall Chevette.
Mirko oli rakentanut koria viime syksystä lähtien ja moottori otettiin toissa vuoden kunkkuautosta, kun Mirko syksyllä sai farmarikadetin EVK-liigasta takaisin. Tällä kertaa auto oli hyvissä ajoin (torstain ja perjantain välisenä yönä) valmis ja kisapaikalle päästiin jo perjantaina.
Mirko siirsi autosta akseleita sen verran, että auto näytti aika hurjalta. Testillä se oli myös vaikea ajaa. Jarrut eivät toimineet kunnolla ja jarruttaessa etujarrut menivät lukkoon, minkä takia auto puski. Ennen kisaa jarrut saatiin toimimaan ja auto olikin kisassa hyvä ajaa! 🙂 Mirko tosin kaipasi voimaa lisää, mutta Riinalle auto oli hyvä juuri noin.

Lauantaina ajettiin naiset, nuoret ja seniorit sekä yleisen luokan karsinta.
Naisten luokan alkueristä voittaja meni suoraan semeihin, kakkonen, kolmonen ja nelonen välieriin ja loput keräilyihin. Riinalle sattui aika kova lähtö, kun samassa lähdössä oli viime vuoden kärkikolmikko, jotka myös tänä vuonna olivat kaikki lopulta A-finaalissa. Riina lähti sisäradalta ja otti ihan ok lähdön, mutta Koskeman Jaana tuli viereltä paremmin ja ekassa mutkassa myös Yrjölän Hanna ja Viitasen Meiju olivat edellä. Neljäntenä olikin hyvä ajaa ja ottaa tuntumaa autoon ja rataan.
Välieristä kolme parasta jatkoi semifinaalin puolelle. Riina meni lähdöstä toiseksi ja ajoi toisena maaliin.
Semifinaalista sitten ykkönen ja kakkonen A-finaaliin, kolmonen ja nelonen B-finaaliin ja vitonen ja kutonen sijoituserään. Riina otti aivan nappilähdön ja meni kärkeen. Perässä tuli Viitanen, joka kuittasi ohi kierroksen jälkeen pääsuoralle tultaessa. Se ei kuitenkaan haitannut, maaliin tultiin kakkosena ja A-finaalipaikka hanskassa!
Viime vuonna Riina oli Citykadetin kanssa semifinaalissa ekan mutkan penkassa, ja näytti tänäkin vuonna samainen penkka vetävän puoleensa, onneksi vasta A-finaalissa.
Riina lähti kutosradalta, ja lähtö onnistui jälleen hyvin. Koskeman Jaana ja Simosen Nita sisältä olivat muita edellä ja sitten ekaa mutkaa kohti rinta rinnan tulivat Riina, Yrjölän Hanna ja Viitasen  Meiju. Ja kuinkas kävikään? Riina ja Hanna olivat siellä ekan mutkan penkalla vierekkäin. Lopullinen sijoitus siis Riinalla kuudes ja Hannan mukaan ei ole iloisempaa penkalla olijaa nähty. Riinalle A-finaalipaikka tuntui jo voitolta ja ensi vuodelle tuli uskoa, että sinne kolmen joukkoon ja vaikka voittoonkin on vielä mahdollisuus. 🙂

Penkka oli tänäkin vuonna niin pehmeä, ettei suuria vaurioita tullut ja Mirko pääsi sunnuntaina ajamaan.
Alkueristä kaksi nopeinta ajoi suoraan välieriin ja loput keräilyihin. Autosta pimeni tulppa lähtöviivalla ja Mirko joutui keskeyttämään. Keräilyerän Mirko voitti ja jatkoi välieriin. Välieristä kolme nousi semifinaaleihin. Lähtö onnistui hyvin, mutta kakkosmutkassa oli ahdasta ja meinasi jo käydä huonosti, mutta Mirko sai tilanteen hallintaan ja matka jatkui kakkospaikalla maaliin asti.
Semifinaaliin lähdettiin toiveikkain mielin. Auto ei ehkä ihan A-finaalitasoa ollut, mutta hyville sijoille oli kyllä mahdollisuus. Semifinaaleista kuusi parasta jatkoi finaaleihin ja sijoituseriin. Mirko lähti hyvin viivasta, mutta sitten se epäonni iski ja kakkonen ei mennyt päälle. Mirko jäi viimeiseksi ja yritti kaikin keinoin nousta viimeiselle jatkopaikalle. Hetken kutospaikka oli jo hallussa, mutta sitten tiputtiin taas seitsemänneksi. Ohi piti yrittää ja tilannetta riitti ja tällä kertaa yritys päättyi ulos radalta ja puuhun! Mirkon ajot menivät siis kirjaimellisesti päin puuta! 😀 Tänä vuonna kisa päättyi semifinaaliin, mutta tästä sisuuntuneena ensi vuonna yritetään uudelleen!

Autosta oli kolme suojaa ja neljä vierasta lappua ja sekin meni vielä kaupan. Mitään ei myöskään tullut tilalle. Riina sai palkinnoksi hienon pokaalin, kaiuttimen ja epilaattorin. 😀
Suuret kiitokset tukijoille, huoltomiehille ja -naisille ja kannustusjoukoille! Ensi vuonna uudestaan!

Uudet kuninkaalliset ovat Kardaanikuningas Janne Viitikko, Kardaanikuningatar Jaana Koskema, Kardaaniprinssi Viljami Rekola ja Kardaanimonarkki Esa Kirsilä. Naisten luokka voitettiin Ladalla, muut luokat Volvolla.

Heinäkuun puolessa välissä pohjoiseen suuntasivat kuskit Mikke, Mirko ja Riina sekä huoltojoukot Maija, Lara ja Joona. Matka taitettiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä bussilla ja Rellulla, kyydissä kilpa-autot Fiat 133 ja Opel Kadett C Coupe.
Mikke sai kyseisen Fiatin viime vuonna liigasta ja Mirko Kadetin viime vuonna Kardaanikunkusta. Fiiatti lähti talven jäljiltä käyntiin tuosta noin vaan ja Mikke teki sille pieniä huoltotoimia ennen kisaa ja kävi testaamassa. Sama juttu oli Kadetin kanssa, tosin testit menivät niinkin hyvin, että auto oli aika kamala ajaa ja Mirko osui kaiteeseen ja Riina pyörähti.
Matkaan lähdettiin sillä fiiliksellä, että lomaillaan ja ajetaan kilpaa. Kisa kesti neljä päivää, torstaina ajettiin EVK, perjantaina nuoret, naiset ja papat, lauantaina yleisen karsinnat ja sunnuntaina yleinen luokka loppuun.

Mirko siis aloitti torstaina. Alkueristä voittaja ajoi suoraan välieriin, loput keräilyihin. Lähtöviivalla Mirko huomasi, että ykkönen ei pysy päällä, mutta sai kuitenkin sen verran hyvin lähdettyä, että pääsi kärkeen. Ajossakaan vaihteet eivät meinanneet pysyä ollenkaan päällä, mutta Mirko ajoi kuitenkin maaliin ykkösenä. Laatikossa oli pieni jumi päällä, mutta se saatiin korjattua ennen seuraavaa lähtöä.
Välieristä neljä parasta jatkoi toisiin välieriin. Mirko otti hyvän lähdön ja meni kärkijoukossa ekaan mutkaan. Sitten ajolinja karkasi ja sijoitus tippui. Toisella kierroksella hajosi vielä laatikkokin, joten peli oli lopullisesti menetetty ja Mirkon sijoitus lähdössä kuudes.
Sitten tehtiinkin laatikkoremppaa, että Riina pääsi ajamaan seuraavana päivänä.

Naisten luokka ajettiin perjantaina kauheassa vesisateessa. Auto oli jo kuivalla yliohjautuvaa sorttia, joten kauhulla Riina mietti, mitä kisa tuo tullessaan.
Alkueristä kolme parasta ajoi suoraan välieriin ja Riina meni piikkiin lähdöstä. Ajaminen oli kyllä niin varovaista, että pintakaasulla vissiin ajettiin. Maaliin kuitenkin ykkösenä.
Vesisade yltyi ennen seuraavaa lähtöä, joten sinne edellisen lähdön vauhti olikin aivan sopiva. Välieristä kolme parasta jatkoi semeihin ja Riina meni lähdöstä kolmospaikalle. Ketään ei näkynyt takana, mutta toisella kierroksella pääsuoran jälkeisessä mutkassa olivat hanskat sen verran hukassa, että Riina pyörähti! Riina ehti kääntyä oikeaan suuntaan ja sammuttaa autonkin kerran ennen kuin takaa tultiin ohi. Ja siinä vaiheessa menikin sitten hermo ja seuraavassa mutkassa pyörähdettiin uudestaan. Maaliin neljäntenä eli ekana putoajana. Silloin ei ollut hymy herkässä, mutta nyt jo naurattaa.

Lauantaina pääsivät Mikke ja Mirko jälleen tositoimiin ja kelikin oli jälleen aurinkoinen. Yleisen luokan alkueristä kaksi parasta ajoi suoraan sunnuntaille ja se oli meidän pojilla myös tarkoituksena.
Mikke ajoi omassa lähdössään toiseksi. Hieman oli vielä Fiatilla ajaminen varovaista, mutta kulkua kyllä riitti. Hyvillä mielin suoraan sunnuntaille.
Mirko löysi omassa lähdössään Opelin mentävän raon ekassa kaarteessa ja pääsi kuittaamaan kakkospaikalle. Eli Mirko myöskin suoraan sunnuntaille.

Sunnuntaina olikin sitten tosi kyseessä ja kyyti kylmää. Alkueristä kaksi parasta ajoi suoraan ykkösvälieriin ja loput keräilyihin.
Mikke ajoi kärkijoukossa ekaan mutkaan, mutta siellä oli ahdasta ja Fiatin nokka osoitti ihan johonkin muualle kuin menosuuntaan. Tämän seurauksena Mikke pääsi muiden perässä ajelemaan ja kokeilemaan kunnolla Fiatin vauhtia ja sitä, miten auto käyttäytyy mutkissa. Ja näyttävästihän se menikin!! Kunnes…. Toisella kierroksella kone sanoi poks ja Mikke keskeytti. Moottorissa oli reikä ja kisa loppui siihen.

Mirko ajoi omassa alkuerässään viidenneksi. Ekassa mutkassa Mirko koitti huimistella ulkoa ohi, mutta ei onnistunut ja tyytyminen oli viidenteen sijaan.
Ykköskeräilyissä Mirko ajoi toiseksi ja kakkoskeräilyissä kolmanneksi ja niin oltiin jo välierissä asti.
Ensimmäisistä välieristä neljä parasta nousi toisien välierien puolelle. Mirko ei lähdöstä ehtinyt neljän joukkoon, mutta ekalla kierroksella sattui ja tapahtui ja Mirko pääsi varikkomutkassa sisältä ohi ja jatkopaikalle. Se oli kyllä pienestä kiinni, nimittäin takakulmaan tuli osumaa ja hetken näytti erittäin huonolta, kun Mirko näytti olevan Kadetin kyydissä lähinnä matkustajana. Onneksi kuski sai tilanteen haltuun ja siitä neljäntenä maaliin ja jatkoon.
Kakkosvälieristä neljä parasta jatkoi semifinaalien puolelle. Tästä kun pääsisi jatkoon, niin semeissä voi aina tapahtua mitä tahansa. Mirkolle sattui kuitenkin erittäin paha lähtö, samassa lähdössä oli jo kolme tämän vuoden A-finalistiakin. Ei riittänyt Ooppelissa enää kulku ja maaliin tultiin kuudentena.

Miken autosta oli yksi suoja ja kaksi vierasta lappua ja suojaan jäi. Mirkon autosta oli kaksi suojaa ja 11 vierasta lappua ja se meni kaupan. Ei taida kuitenkaan tulla ikävä, oli se sen verran hankala auto. 😀
Muutamaa autoa yritettiin, mutta ei ollut arpaonnea matkassa.

EVK-luokan voittoon päästeli Janne Viitikko Volvolla. Naisten luokan voitti Anni Lampinen Fiatilla. Nuorten voittoon ajoi Niko Mattila Fiatilla ja isänsä J-P Mattila vei pappaluokan voiton samalla autolla. Yleisen luokan A-finaali olikin tapahtumia täynnä ja voiton vei Mika Liimatainen Fiatilla.

Pääsiäisen aikaan lauantaina ajettiin Porissa jokkista. Se olikin tämän kevään eka kisa. Mirko kaivoi esille vanhan Opel Asconan, jolla on ajanut viimeksi muutama vuosi sitten. Pientä laittoa, auto kärrille ja menoksi.
Rata oli aikamoista mutaliejua ja autosta puuttui muutama heppa, joten tällä kertaa ei tullut muuta kuin ajokokemusta. Mutta tulipahan käytyä. Mirko ajoi EVK:ssa ja yleisessä välieriin asti, Riina naisten luokassa sijoituserään ja kahdeksanneksi.
Sää oli varsin vaihteleva: välillä satoi lunta ja välillä paistoi aurinko. Ja lämmöstä ei ollut tietoakaan. 😀

Päivä alkoi EVK-luokalla. Alkueristä kaksi nopeinta ajoi suoraan semeihin, kolmonen välieriin ja loput keräilyihin. Mirko jäi alkuerässä viidenneksi. Sytytysennakkoa säädettiin lähdön jälkeen ja auto alkoi toimia paremmin.
Keräilyerästä neljä parasta jatkoi välierään. Viivalla oli vain kolme kuskia ja lähtö liputettiin maaliin saman tien.
Välierästä sitten jälleen neljä parasta jatkoi semifinaalien puolelle. Mirko jäi lähtösuoralla kahden auton väliin puristuksiin ja rengas meni puhki. Se oli kääntymisen kannalta juuri se väärän puolen rengas. Mirko oli ekan kierroksen kuitenkin jatkopaikalla, mutta pääsuoralle tultaessa joutui taipumaan, koska auto ei kääntynyt kunnolla. Toisen kierroksen aikana tyhjeni toinenkin eturengas. Mirko oli edelleen viidentenä ja edellä ajaneella autolla tuli ongelmia viimeisessä mutkassa ennen maalia. Mirko ei kuitenkaan saanut autoa enää kääntymään sitäkään vähää, joten maaliin tultiin viidentenä ja kisa loppui siihen.

Yleisen luokan alkueristä kolme parasta ajoi suoraan välieriin ja loput keräilyihin. Mirko oli neljäs ja keräilyt kutsuivat.
Keräilyistä kolme parasta jatkoi välieriin. Mirko ajoi tässä lähdössä toiseksi.
Välieristä edelleen kolme parasta nousi semeihin. Autoon tuli hieman osumaa, minkä jälkeen pissapojasta ei tullut vettä kunnolla tuulilasille, tai ei ainakaan oikeaan kohtaan. Mirko oli neljäntenä, mutta ei pystynyt kunnolla taistelemaan jatkopaikasta, koska näkyvyys oli huono. Kisa loppui siis siihen.

Naisten alkueristä kolme parasta ajoi suoraan välieriin. Riinalla oli kunnon taistelu Volvon kanssa kolmossijasta, mutta tällä kertaa jouduttiin taipumaan. Taistelun tuoksinassa sijoitus tippui viidenneksi.
Keräilyerästä kolme parasta jatkoi välieriin ja saman verran oli viivalla kuskeja. Lähtö liputettiin maaliin saman tien.
Välierästä jälleen kolme parasta ajoi semifinaaliin. Tässä vaiheessa Riina oli jo aivan varma putoamisesta, mutta niin vaan maaliin tultiin kolmantena. Näkyvyys takasuoralla oli todella heikko ja ajamisesta ei tullut yhtään mitään.
Semifinaalista kaksi parasta ajoi A-finaaliin ja sijoilta kolme, neljä ja viisi mentiin sijoituserään. Tuuria oli jälleen mukana ja sijoitus oli viides.
Sijoituserästä kaksi parasta nousi vielä A-finaalin puolelle, mutta siinä tuli sitten seinä vastaan. Riina ajoi maaliin neljäntenä ja oli lopputuloksissa kahdeksas.

Riinan mielestä Ooppeli kaipaisi vaan tuulilasin vaihtoa, mutta Mirko on sitä mieltä, että auto paalataan.

Miisakin oli ekoissa jokkiskisoissa 2,5 kk:n ikäisenä. 🙂

Pari viikkoa sitten ajettiin Virtuaali JM-Liiga Mäntässä. Kilpailu oli kaksipäiväinen ja mukana oli 10 joukkuetta. Lauantaina ajettiin alkuerät, sunnuntaina semifinaali ja finaali.
Rautakorpi Racing lähti parantamaan viime vuoden neljättä sijaa, mutta siinä ei tällä kertaa onnistuttu. Finaalipaikka jäi yhdestä pisteestä kiinni, mutta hauskaa oli ajella ja meillä oli jälleen mahtava tiimi!

Rautakorpi Racingin joukkueenjohtajana oli Riina Kykkänen, ja kuskeina Tomi Koirikivi, Jonne Virtanen, Sami Puttonen, Janne Turkki ja Mirko Kykkänen. Joukkue oli tasainen ja kaikki hoitivat homman hienosti. Autot olivat muuttuneet viime vuodesta. Ennen ajettiin nelivetoisilla, nyt takavetoisilla. Ennen kilpailua jokainen joukkue sai kokeilla ja valita korimallin kisaan, meidän ajokkina oli Opel Manta. Se oli ilmeisesti hyvä auto, koska suurin osa joukkueista oli valinnut kyseisen auton. Mutta Opelhan on pop!
Yhteistyökumppaneina meillä oli Anjalankosken Urheiluautoilijat, Myltek Teollisuusputkistot, Marja Ripattila, Jokkis.net ja Juha Kaukola.

Kiitokset koko joukkueelle ja yhteistyökumppaneille sekä kisan järjestäjille!

Lauantai aloitettiin alkuerillä. Alkuerissä oli kaksi lohkoa, ja kaikki joukkueet jatkoivat sunnuntaille. Semifinaalilohkot ratkesivat sitten näiden alkueräpisteiden perusteella.
Alkuerässä ajettiin viisi erää ja yhteensä 20 lähtöä. Meidän lohko oli ehkä se ns. helpompi lohko, mikä ei periaatteessa ollut hyvä juttu harjoituksen ja seuraavan päivän semifinaalin kannalta. Meidän tiimi ajoi koko ajan tasaisesti kolmen joukkoon, lukuun ottamatta yhtä mustaa lippua ja paria nelossijaa.  Kaikkia ajatettiin vuorotellen, kunnes lopussa lähdettiin tavoittelemaan lohkovoittoa ja Sami ajoi kolme lähtöä (ja lähtövoittoa) putkeen. Lopputuloksena oli lohkovoitto seitsemän pisteen erolla toiseksi tulleeseen.
Meidän lohkossa ei voinut taktikoida, koska se ajettiin ensin. Voittoa tavoiteltiin ja se saavutettiin. Kun toinen lohko oli ajanut, selvisi sunnuntain semifinaaliin vastustajat. Ja niinhän siinä kävi, että meidän tuurilla tuli sunnuntaille se kovempi lohko.

Semifinaalista kolme parasta joukkuetta per lohko jatkoi finaaliin. Meillä vastassa oli toisen alkuerälohkon kakkonen, kolmonen ja nelonen eli Nurmes, Team Botnia ja Härmä. Neljäs vastustaja tuli samasta alkuerälohkosta, se oli meidän alkuerälohkon vitonen eli Team Ojanpohja. Semifinaalissa eriä oli viisi ja lähtöjä yhteensä 15. Semifinaali oli todella kova ja tasainen! Joukkueemme ajoi kaksi lähtövoittoa, neljä kakkossijaa, neljä kolmossijaa, kaksi nelossijaa ja yhden vitossijan. Nurmeksen joukkue meni reilussa kärjessä, ja kaksi muuta jatkopaikkaa ratkottiin meidän, Team Botnian ja Härmän välillä. Taistelu jatkopaikoista oli todella tiukkaa. Viimeiseen erään lähdettäessä nämä kolme joukkuetta olivat yhden pisteen sisällä! Viimeisen erän aloitti Mirko, joka nappasi kolmannen ja toisen sijan. Viimeisen lähdön ajoi Sami, joka hoitikin homman hienosti, kunnes takaa tuli kontaktia, auto ympäri ja homma oli sitä myöten selvä. Lopulta jatkopaikka jäi yhdestä pisteestä kiinni!

Tänä vuonna voiton vei Loimaan UA:n Team Romukauppa.fi, toiseksi tuli Nurmeksen UA:n KK ja SS VR-Team ja kolmanneksi Team Botnian Team Scansolo.
Onnea menestyneille ja toivottavasti saadaan liigalle vielä jatkoa! On nimittäin todella jännittävä kisa!

Helmikuussa haettiin uusi tulokas Rautakorpeen. Kyseessä on siis Koirikiven Tomin vanha Toyota MR2, jolla Riinan ja Mirkon on tarkoitus ajaa rallisprinttiä. Tomi on jo autolla mainetta ja kunniaa saavuttanut, joten nähtäväksi jää, kuinka auto uusien omistajien ohjastamana alkaa kulkea.

Jääradalla käytiin heti ensi töikseen kokeilemassa autoa. Mirko on kyseisellä autolla ajanut pari kilpailua silloin, kun auto oli vielä Tomilla, ja testit menivät Mirkon osalta hyvin. Riina aloitti testaamisen varovasti, mutta alkoihan sitä vauhtiakin lopulta löytyä. Tänä vuonna tarkoituksena on ajaa kisoja ja opetella uutta.
Jokkista jatketaan samaan malliin, ja varmaan vauhti kehittyy tämän myötä sielläkin puolella!

Sitten päästäänkin jo viime viikonlopun tapahtumiin. Riina oli kuvitellut, että talvi harjoitellaan ja keväällä ajetaan ensimmäinen kisa, mutta Mirko se keksi, että mennään Siikajoelle helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Kyseessä oli siis rallisprintin SM-sarjan toinen osakilpailu, Jaresko Oy SM Rallisprint.

Perjantaina mentiin jääradalle vielä testaamaan autoa ja Riina huomasi vauhdin kasvaneen paljon viime kerrasta. Myös oikea kierrosalue alkoi löytyä. Testit menivät hyvin, kunnes sattui pieni lipsahdus ja penkka pölisi. Onneksi oli pehmeä penkka ja autolle ei käynyt kuinkaan. Tämän jälkeen Mirko pääsi kokeilemaan autoa, mutta se ei sitten mennytkään niin hyvin. Mirko pääsi 200 metriä, kunnes vaihdevaijeri meni poikki. Onneksi varaosista löytyi uusi vaijeri ja auto saatiin kisakuntoon. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lähdettiin ajamaan Myllykoskelta Siikajokea kohti. Mukana huollossa olivat Uula ja Santeri.

Mirko ajoi numerolla 57, junnujen kaksivetoisissa, alle 1400-kuutioisissa. Riina ajoi naisten kaksivetoisten luokassa numerolla 101.
Aamulla ilmoittauduttiin, liimattiin numerotarrat autoon ja kierrettiin reitti pari kertaa. Jännitys oli todella kova, ainakin Riinalla.

Mirko ajoi ekalla kierroksella ajan 3.12,02. Mirko aloitti omasta mielestään liian varovasti, mutta kiristi vauhtia loppua kohden. Ekan kierroksen aika oikeutti luokan kakkossijaan parin kymmenyksen erolla.
Riina se sijaan aloitti turhankin vauhdikkaasti. Alku meni vielä hyvin, mutta radan liukkaus yllätti Riinan ja yhdessä mutkassa vietettiinkin sitten hetki lumipenkassa. Matka jatkui rataan tutustuen ja maaliin tultiin, mutta aika oli 4.12,42.

Toisella kierroksella Mirkon tavoite oli parantaa aikaa ja ottaa luokkavoitto, Riinan tavoite oli päästä maaliin ilman haavereita ja saada suht hyvä aika.
Mirkon ajaminen meni paljon paremmin, mutta rata oli jo sen verran huonossa kunnossa, että aika ei parantunut. Mirko kuitenkin oli täsmällinen, aika oli sadasosan huonompi kuin ekalla kierroksella, 3.12,03. Näin ollen Mirko nappasi luokkansa kakkossijan ja pokaalin, sekä yleiskilpailun 20. sijan.
Riina lähti toiselle kierrokselle liian varovasti ja se tiesi huonoa aikaa. Rataan ilmestyneet urat olivat uusi juttu ja suorilla olisi pitänyt uskaltaa ajaa kovempaa. Aika oli lopulta 3.37,17. Kärkeen jäätiin lähes 30 sekuntia ja edelliseen 15 sadasosaa. Riina oli luokkansa viimeinen, eli seitsemäs ja naisten yleiskilpialun yhdeksäs.

Tarkoitus oli tässä kisassa katsoa, missä mennään, ja lisää treeniä ja ajoa se nyt tietää!

Viime vuosi oli aika hiljainen Rautakorpi Racingin osalta. Kisoja ajettiin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, mutta asia varmaan korjaantuu nyt tänä vuonna.

Kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille, huoltomiehille ja -naisille, kannustajille ja kaikille mukana menossa olleille! Riina kiittää autojen lainaajia suuresti!

Kisoissa kyllä käytiin, mutta aina ei ajamassa oltu. Mirko oli tänä vuonna meidän tuurihaukka, kun nappasi kaksi autoa arvalla ja yhden siihen päälle vielä suoralla kaupalla. Rautakorvessa on nyt kaksi Mirkon vanhaa kunkkuautoa. Mikkekin sai arvalla Fiatin, Riinalla ei tuuria ollut.

Tammikuussa Rautakorpi Racing osallistui Virtuaali-Liigaan. Finaalissa oltiin, ja koko joukkue ajoi tasaisia ja hyviä suorituksia. Mahdollisuus voittoon kariutui tekniikkamurheisiin, mikä oli harmi, koska kaikki kuskit ajoivat hienosti ja homma toimi! Kilpailusta kuitenkin nelossija, mikä oli yhden sijan parannus edelliseen vuoteen. Joukkueenjohtajana oli Riina, kuskeina Mirkon lisäksi Mika Virtanen, Tomi Koirikivi, Sami Puttonen ja Janne Turkki.

Ensimmäinen oikea kisa ajettiin huhtikuussa Kokemäellä. Mirko osallistui Kupla-Kuhmujen yleiseen luokkaan Utin Villen Kuplalla, mutta vaihdelaatikon kanssa oli ongelmia eikä sijoituksia tullut.

Seuraavana vuorossa oli Asfalttikunkku, missä Mirkon, Riinan ja Utin Villen piti ajaa ruttukasa-Asconalla. Moottori ei vaan ollut yhteistyöhaluinen torstaina testillä, joten kisa jäi väliin Mirkolla ja Villellä. Riina sai ajaa Väyrysen Raunon Asconalla. Auto oli aivan mahtava ajaa ja Riina otti kaksi lähtövoittoa. Finaalihaaveet kaatuivat semifinaalin ekassa mutkassa, kun Ooppeli työnnettiin ympäri ja muut menivät menojaan.

Helatorstaina Riina pääsi Hyvinkäälle ajamaan samalla Väyrysen Opelilla. Naisten luokassa Riina nousi sijoituserästä A-finaaliin, mutta sitten auto alkoi hyytyä ja moottoriin tuli reikä. Sijoitus oli seitsemäs.

Seuraavaksi ajettiin Kotkassa. Riina ajoi Eerolan Antin Kuplalla ja sijoitus oli neljäs. Riina ei oikein päässyt sinuiksi Kuplan kanssa ja vauhti oli lievästi sanottuna hukassa. 😀

Kesäkuussa ajettiin kotikisa Pikkusuolla. Siellä Mikke ajoi Opel Asconalla, jolla nappasi hienosti EVK-luokan kakkossijan ja yleisen luokan nelossijan. Auto meni valitettavasti kaupan. Mirko ja Riina ajoivat ruttukasa-Asconalla, jolla Riina oli naisten luokan kolmas ja Mirko EVK-luokan kuudes ja yleisen luokan 18.

Kesäkuussa Riina lähti vielä Kokemäelle ajamaan Virtasen Jonnen Volkswagen Jetalla. Riina päästeli etuvetoisen kanssa aina A-finaaliin asti, missä sitten vaihdelaatikko hajosi, ja sijoitus oli kuudes.

Tämän jälkeen pidettiin yli kuukausi taukoa ja laitettiin autoa kuntoon Kardaanikunkkua varten. Autona oli Opel Kadett City, jolla Mirko ajoi vuonna 2011 ekan kisansa ja monta siihen perään ja otti sillä myöskin monta nuorten luokan voittoa. Autosta tuli todella hyvä, vaikka sen ulkonäkö herättikin hieman epäilyksiä. Akselit oli siirretty ja auto näytti tosiaan siltä, ettei sillä ole hyvä ajaa. Mutta toisin kävi. Auto lähti hyvin viivasta ja oli muutenkin ihan käteen sopiva.

Kardaanikunkussa Cityllä ajoivat siis Mirko ja Riina. Vuoden kohokohta ei kyllä mennyt ihan niin kuin piti. Riinan kilpailu loppui semifinaalissa ekaan mutkaan, kun kanssakilpailijan kanssa mentiin kovaa ja korkealle penkalle. Eikä se Mirkollakaan ihan niin hyvin mennyt. Semifinaalin piikistä työnnettiin auto ympäri ja sijoitus tippui viidenneksi. E-finaalissa epäonnistui lähtö ja Mirko jäi vielä ekassa kaarteessa kahden auton väliin. Maaliin tultiin kolmantena ja kisa oli siinä. Voitto oli kuitenkin tavoitteena ja tällä kertaa oli tyytyminen sijaan 27. Ja auto meni kaupan.

Seuraavana viikonloppuna heinäkuun lopussa Riina ajoi Kokemäellä Lampisen Kimmon Opel Asconalla. Ajofiilis alkoi löytyä vasta sijoituserässä, mutta finaalipaikkaa ei tullut. Sijoitus 9.

Elokuun loppupuolella Riina lähti jälleen Kokemäelle ajamaan, tällä kertaa Lampisen Kimmon Toyota Corollalla. Auto oli tosi hyvä ajaa ja Riina ajoi kolmanneksi.

Syyskuun puolessa välissä oli EVK-liigan vuoro. Mirko ajoi Team Sorvaamo Impalandissa, autona Opel Ascona. Viikonloppu oli remontintäyteinen ja joukkueen sijoitus oli neljäs.
Mirkon kasvoille tuli kisan jälkeen leveä hymy, kun farmarikadetti tuli arvalla takaisin kotiin.

Seuraavaksi ajettiinkin AnkUA:n jäsentenvälisiä. Mirko ajoi farmarikadetilla ja Mikke Fiatilla, jonka sai SM-liigasta. Mirko voitti Miken parilla sekunnilla, mutta kerrottakoon, että Mikke ajoi vielä lopuksi Kadetilla ja heti tuli parempi aika kuin Fiatilla. Kardaanimiehet on aina kardaanimiehiä!

Syyskuun lopussa olikin sitten perinteinen Päijät-Hämeen ajo Kukonkoivussa. Riina ajoi Suojärven Tonin Opel Kadett Coupella, ja sijoittui lauantain EVK-kisassa kolmanneksi. Sunnuntaina oli yleinen kilpailu ja siinä Riinan sijoitus oli 11.

Lokakuussa Mikke ja Riina lähtivät Luumäelle Opel Asconalla. Autossa on ruiskukone, joten pikkusen annettiin muille tasoitusta. Mikelle ei tullut sijoituksia, mutta Riina ajoi naisissa neljänneksi. Oli mukava päivä ja mukava ajella!

Seuraavana viikonloppuna Riinan piti ajaa Hyvinkäällä, mutta auto hajosi edellisessä luokassa ja ajot jäivät ajamatta.
Mirko oli samaan aikaan Tykkimäessä ajamassa rokkirallia. Luokkana oli Super Rock ja autona farmarikadetti. Auto oli loistava ja lähti viivasta tosi hyvin. Mirko ajoi B-finaalin kautta A-finaaliin ja oli lopulta hienosti toinen! Upea suoritus!

Lokakuun puolivälissä ajettiin Alastaron asfalttiradalla. Riina ajoi Lampisen Kimmon Volvo 240:llä, joka pisti Riinan aika koville. A-finaaliin asti kuitenkin ajettiin, ja vikasta kisasta viides sija.

Kauden päätti Pikkusuolla ajetut jäsentenväliset, mihin myös muiden seurojen jäsenillä oli mahdollisuus osallistua. Mikke ei osallistunut ja Riina oli reissussa. Mirko ajoi Opel Asconalla aina voittoon asti! Töyrylän Eveliina ajoi naisten luokan samalla autolla. Eve ajoi ekaa kertaa ja viidenneksi. Hyvä kauden päätös!

EVK-sarjaa ei tänä vuonna ajettu ollenkaan ja se tärkein kisa, Kardaanikunkku, meni hieman penkin alle. Muuten kaikille tuli onnistumisia ja palkintokaappiin täydennystä.
Mikke ajoi vain kaksi kilpailua ja yhdet jäsentenväliset. Kotikisa Pikkusuolla meni hienosti, kun Mikke ajoi EVK-luokassa sijalle kaksi ja yleisessä sijalle neljä. Kisoissa Mikke ajoi Opelilla, jäsentenvälisissä Fiatilla.
Mirko ajoi kolme kilpailua jokkista ja siihen päälle evk-liigan, yhden kisan rokkirallia ja parit jäsentenväliset. Mirkon huippuhetki oli rokkiralli Tykkimäessä, kun farmarikadetin kanssa Mirko ajoi Super Rock -luokan kakkossijalle. Mirko kokeili kerran Kuplaa, muuten ajettiin Opelilla.
Riina ajoi 11 kilpailua, joista paras hetki oli kotikisan kolmossija. Kokemäellä tuli ajettua kolme kisaa, ja sieltäkin yksi kolmossija, samoin Kukonkoivusta. Riina ajoi yhden kisan etuvetoisella ja yhden takatuupparilla, muuten mentiin kardaanilla.

Ensi vuonna olisi tarkoitus kilpailla vähän aktiivisemmin. Luultavasti tänä vuonna osallistutaan myös EVK-sarjaan. Mirkolla on tällä hetkellä työn alla kardaanikunkkuauto, toivottavasti tänä vuonna joku meistä saa vaikka kruunun päähänsä. 🙂
Luvassa on myös viimeisen kerran (?) ajettava virtuaaliliiga maaliskuussa. Sinne mennään samalla joukkueella parantamaan viime vuoden haavoja, eli voittohan se on tavoitteena. 🙂

Katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan! 😉
Vauhdikasta vuotta kaikille!

Viime lauantaina ajettiin AnkUA:n jäsentenväliset Pikkusuolla. Myös muiden seurojen jäsenillä oli mahdollisuus osallistua, eikä autoja tarvinnut myydä.
Mirko oli ajamassa Opel Asconalla, jolla hän ajoi syyskuussa EVK-liigassa. Samalla autolla nuorten/naisten luokassa ajoi Eveliina Töyrylä. Mirko nappasi voiton ja Eve viidennen sijan! 🙂

Yleinen luokka kilpailtiin niin, että ensin ajettiin kolme pistelähtöä, ja pisteiden perusteella parhaat pääsivät A-finaaliin. Mirko voitti kaikki ajamansa lähdöt, mutta kyllä joka lähdössä sattui ja tapahtui!

Ensimmäisessä lähdössä Mirko ajoi toisena ekaan mutkaan. Kärjessä ajoi Petlinin Arto Fiatilla. Kierroksen ajan Mirko ahdisteli Petliniä, ja tokalla kierroksella pääsuoran jälkeisessä mutkassa  Mirko kuittasi kärkeen.

Toisessa lähdössä oli sama asetelma, mutta Mirko oli jo heti ekassa mutkassa aivan kiinni Fiatissa, ja pääsi ulkoa ohi. Kärjessä mentiin, kunnes tiukassa asfalttimutkassa Mirko veti Opelin käsijarrulla liippiin ja pyörähti melkein kokonaan. Mirko syyttää tästä tyhjää takarengasta, mutta oliko rengas jo tässä vaiheessa tyhjä vai vasta pyörähdyksen jälkeen? 😀 Samassa Mentulan Mikko sujahti etuvetoisella ohi. Toisella kierroksella Mentulan konepelti nousi pystyyn ja Mirko siirtyi takaisin kärkeen. Ykkösenä siis maaliin.

Kolmanteen lähtöön ei tullut viivalle kuin Mirko ja ekaa kertaa ajanut Marko Halme Fiatilla. Kaikilla muilla oli autot rikki. Mirkolla oli tuliterä takarengas ja siksi Mirko pienensi kierroksia. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan auto suti hirveästi. Mirko meni kuitenkin piikkiin ja ajoi reilussa johdossa maaliin. Markolta nimittäin lähti toinen kaasari irti!

Sitten oli A-finaalin vuoro. Eerolan Antilla oli ajokkina Kardaanikunkusta saatu Datsun ja Antti oli myös voittanut kaikki ajamansa lähdöt. Datsunista olivat linkit revenneet irti, joten Antin sijasta Markolle avautui finaalipaikka, ja kaasarikin saatiin kiinni. Mirkon ja Markon lisäksi finaalissa olivat Juha Töytäri ja Joni Kivimäki.
Mirko lähti samoilla kierroksilla kuin edellisessä lähdössä, mutta nyt rengas piti paremmin, ja auto nyykähti pahemman kerran. Siitä huolimatta Mirko meni kärkeen. Varovaisesti piti ajaa, koska rata oli todella huonossa kunnossa. Vikalla kierroksella alkoi öljynpainevalo palaa. Eroa seuraavaan oli kuitenkin reilusti, joten hätää ei ollut. Kunnes…. Juuri ennen maalia pääsuoralle tultaessa jäi ratti jumiin!! Mirkolle tuli jo tuskan hikeä otsalle, että tähänkö tämä kaatuu? Onneksi ratti lähti pois jumista ja Mirko ajoi ykkösenä maaliin. 😀

Nuorten ja naisten luokassa oli kuskeja vain yhden lähdön verran, joten lähtöjä ajettiin kolme ja näiden kolmen lähdön pisteiden perusteella ratkottiin voittaja.
Eve ajoi hienosti ekaa kertaa! Jokaisessa lähdössä ajaminen meni hyvin ja maaliin asti. Itse lähdöissä oli vähän sutimisongelmaa, mutta silti Eve laski aina kärkikahinoissa pääsuoralla. Tokassa lähdössä mentiin jo penkankin kautta, mistä ei hätkähdetty, vaan jatkettiin matkaa muina naisina. Jokaisesta lähdöstä tuli viides sija ja se oli myös lopullinen sijoitus.
Nu/na-luokan voiton vei Antti Arola Sierralla.

Viime viikonloppuna ajettiin Reiskan Rähinät Alastaron asfalttiradalla. Riina oli lauantaina ajamassa Lampisen Kimmon Volvo 240:llä, tuloksena naisten luokan viides sija. Kiitokset autosta Kimmolle!
Ajosta tulikin varsinainen kokemus: märkä rata ja tuntematon auto toivat Riinalle pieniä haasteita kisaan! 😀

Naisten alkueristä kolme parasta ajoivat suoraan välieriin, loput hakivat vauhtia keräilyistä. Volvo oli niin takaa-ajettava, että se jo tuotti Riinalle ihmetyksen aihetta. Ja sitten lähdettiin. Volvohan lähti viivasta kuin unelma, ja Riina meni lähdöstä toiseksi. Ekassa mutkassa alkoivat ongelmat, kun auto puski todella paljon. Siitä eteenpäin Volvo vei Riinaa, eikä toisinpäin ja Riina tippui lähdön aikana kolme sijaa alemmas eli viidenneksi. Varikolla neuvottiin käyttämään käsijarrua, mikä toi lisähaastetta, koska Riina ei käytä normaalisti käsijarrua ajossa ollenkaan. 😀

Keräilystä kolme parasta jatkoi välierien puolelle. Riina meni lähdöstä piikkiin ja sai ajaa rauhassa omaa ajoaan ja opetella ajamaan mutkat käsijarrun kanssa. Ajaminen alkoi muutenkin sujua paremmin, mutta vielä ei ollut oikein luottoa itseensä. Maaliin tultiin reilussa kärjessä, ja tulospalvelu sai sen Riinan lupaaman yhden lähtövoiton.

Välieristä kolme parasta ajoi A-finaaliin, sijat neljästä seitsemään toivat sijoituseräpaikan. Kakkosrata toi lähtöön haastetta: Volvossa istuttiin niin takana, että lähtövalot jäivät tuulilasin ja sivuikkunan välisen palkin ja turvakaaren taakse. Onneksi Alastarossa oli isot ja selkeät (ja leveät!) lähtövalot, niin jotain sentään näkyi ja matkaan päästiin muiden kanssa samaan aikaan. Lähdöstä Riina meni kakkospaikalle ja ajoi siinä sijalla maaliin asti. Paikka A-finaalissa oli saavutettu ja sehän tuntui jo voitolta.

A-finaalissa lähtö onnistui jälleen hyvin ja Riina meni kakkospaikalle. Lähes saman tien kisan voittanut Honda sujahti ohi ja Riina jatkoi matkaa kolmospaikalla. Kieli keskellä suuta ajettiin yli kaksi kierrosta niin, että kaksi autoa oli aivan Volvon takana. Ja kuinkas kävikään? Kaksi mutkaa ennen maalia keskittyminen herpaantui, siitä seurasi pieni ajovirhe ja ne kaksi autoa sujahti molemmin puolin ohi! Riina maalissa siis viidentenä. Palkinnoksi pokaali ja hiustenhoitotuotteita. 🙂

Kimmo ajoi lauantaina EVK-luokan B-finaaliin ja sijalle 14. Sunnuntaina yleisessä luokassa ei ollut tuuri kohdillaan: semifinaalissa kärkipaikalta laatikko jumiin ja keskeytys. Autokin meni kaupan.

Alastaron asfaltti oli kyllä etuvetoisten juhlaa. Ainoastaan nuorten luokka voitettiin kardaanilla, kun Emil Prihti Datsunilla vei voiton. Naisten luokan voitti Veera Järvenpää Hondalla ja pappaluokan Timo Liikala Pösöllä. Sekä yleisen että EVK-luokan voittoon ajoi Jukka Lohilahti Opelilla.

Mirko oli viime viikonloppuna Tykkimäessä ajamassa rokkirallin Super Rock -luokkaa Opel Kadetilla. Ja hienosti se menikin! Lauantaina tuloksena superin kakkossija! Hyvä Mirko!
Tarkoitus oli ajaa molempina päivinä, mutta vaihdelaatikon hajoamisen takia sunnuntai jäi väliin. Onneksi laatikko hajosi vasta A-finaalissa lähdön jälkeen: ajossa ei tarvittu 1- ja 2-vaihdetta.
Autona oli siis vuoden 2015 kardaanikunkkuauto, jonka Mirko sai syyskuussa takaisin EVK-liigasta. Farmarikadetti olikin hyvä auto Tykkimäkeen. 🙂

Auto pomppasi viivasta todella hyvin. Alkuerässä Mirko ajoi voittoon ja suoraan semifinaaliin.
Semeissä Mirko oli piikissä viimeiselle kierrokselle lähtiessä, mutta lisälenkki oli vielä kiertämättä. Lisälenkiltä tullessa toinen auto meni ohi 20 metriä ennen maalia. Tuloksena siis kakkossija ja paikka B-finaaliin.
B-finaalista kaksi parasta nousi A-finaaliin. Mirko meni lähdöstä piikkiin, mutta ylälenkillä Starlet ajoi ohi. Mirko jatkoi matkaa kakkospaikalla maaliin asti, mikä tiesi paikkaa päivän päälähdössä.

A-finaali oli tiukkaa taistelua ja täynnä tapahtumia. Mirko ajoi ekaan mutkaan kärkikahinoissa, mutta ylälenkille noustessa yksi auto tuli ohi, ja lisäksi vaihteiden kanssa oli pientä hässäkkää. Lantan kaarteessa Mirkon ohittanut auto pyörähti ja Mirko pääsi takaisin ohi.
Yhdellä autolla oli vilppi ja B-finaalin voittanut Starlet keskeytti. Tässä vaiheessa Mirko oli kolmantena.
Kakkospaikkaa pitänyt kuski meni toiseksi viimeisellä kierroksella lisälenkille ja Mirko nousi toiseksi. Pian sama auto oli perässä ahdistelemassa, mutta jotain ilmeisesti tapahtui, sillä Mirko kiersi lisälenkin viimeisellä kierroksella, eikä kukaan enää tullut ohi. Maaliviiva ylitettiin siis toisena! Hieno suoritus Mirkolta ja Kadetilta! 🙂