Elokuun puolessa välissä ajettiin Puolangalla nuorten ja naisten SM-kisat. Riina sai viime vuonna Pellosta Fiat 850:n, jota sitten säästettiin SM-kisaa varten. Viime syksynä Riina kävi kerran kokeilemassa autoa, mutta siitä meni perävälitys rikki. Talvella moottori ja laatikot vietiin huoltoon ja kesällä Kardaanikunkun jälkeen auto kasattiin ajokuntoon. Riina kävi ensin Pikkusuolla testaamassa autoa, mutta rata oli niin hurjassa kunnossa, että toiset testit jäivät Tykkimäkeen. Tykkimäessä Riina pääsi kokeilemaan vähän rajoja: pari kertaa pyörittiin ja kerran lähti Fiiatti pyörähdyksen jälkeen pomppimaan niin, että meinasi kaatua. Ei sillä voinutkaan ajaa niinkuin kardaanilla! 😉 Auto oli kuitenkin hyvä ajaa ja pari lähtöäkin Riina ehti kokeilemaan, kunnes laatikko hajosi jälleen. Kytkimen nostosta laatikon kuoret menivät halki ja perä rikki. Ei muuta kuin toinen laatikko tilalle. Tässä kohtaa mietittiin, mikä sen perän aina hajottaa, mutta tultiin siihen tulokseen, että laatikko oli edellisestä perävälityksen hajoamisesta saanut kipeää. Riina kävi vielä uuden laatikon kanssa ottamassa yhden lähdön ja kokeilemassa, että vaihteet menivät päälle.

Näin päästiin reissuun ja kohti Puolankaa. Perjantaina katsastettiin auto ja lauantaiaamuna tehtiin kytkinpolkimeen muutoksia ja säädettiin vähän kaasuvaijeria ja kaasareita sun muuta. Sen jälkeen auto oli valmiina kisaan, kuskia tosin jännitti enemmän kuin laki sallii. Sää ja puitteet olivat loistavat koko viikonlopun.

Suuret kiitokset kaikille, jotka tähän projektiin osallistuivat niin ennen kisaa kuin kisan aikana! Ilman yhteistyökumppaneita, huoltomiehiä, kannustajia ja apureita ei Riina olisi pitkälle pötkinyt, ei edes kisapaikalle asti! 😉

Lauantaina alkueristä neljä parasta ajoivat suoraan sunnuntaille ja lopuille oli tiedossa keräilyerät. Riina meni heti lähdöstä piikkiin ja ajoi ykkösenä maaliin. Hieman oli ajamisessa havaittavissa jännitystä ja liikaa varmistelua, joten seuraavan päivän suunnitelma oli vauhdin lisääminen. Tosin kärkipaikalla pystyi rauhassa tutustumaan uuteen rataan ja katsomaan, miten auto siellä käyttäytyi. Riina oli aamulla rataa kiertäessä tehnyt selvät suunnitelmat, mitä vaihdetta käytetään missäkin kohdassa, mutta niin vain suunnitelmat muuttuivat ajaessa.

Lauantaina kisoista päästiin ajoissa majapaikkaan, joka sijaitsi Ukkohallassa. Siellä keksittiinkin sitten hieman iltatoimintaa, nimittäin uintireissu Syväjärvellä. Lähes koko porukka kävi pulahtamassa kylmässä vedessä, mutta Mikke se sai Riinan ja Mirkon yllytettyä vähän pidemmälle uintireissulle. Lähes 300 metriä uitiin ja vähän kiipeiltiin, mutta ei siitä sen enempää. 😀

Sunnuntaina alkueristä kaksi parasta ajoivat suoraan semifinaaliin, kolmas välierään ja loput keräilyihin. Riinalle osui kova alkuerä. Auto ei lähtenyt viivasta hyvin ja lähtösuoralla tuli vähän kylkiosumaa. Riina oli ekassa mutkassa vasta jossain nelos-vitossijalla ja sitten ajolinjakin meni aivan pieleen ja Riina tippui kuudenneksi. Se oli ajamisen kannalta hyvä juttu, koska siinä sijalla Riinalla ei ollut mitään menetettävää ja mutkat pystyi ajamaan rohkeasti kokeillen. Vauhtiakin tuli lisää lauantaihin verrattuna.

Keräilyeristä jälleen neljä parasta nousivat välierien puolelle. Alkuerän jälkeen rengaspaineita laskettiin, kun huomattiin, että ne olivat olleet aivan liian korkeat. Keräilyerässä auto lähti viivasta kohtalaisesti, mutta kakkoselle olisi pitänyt vaihtaa hieman aiemmin, siinä Riina jäi hieman ja ajoi toiseksi ja sillä sijalla maaliin.

Välieristä neljä nousi semifinaaliin. Riinaa neuvottiin vaihtamaan kakkonen nopeammin ja aiemmin ja niinhän se sitten oli mielessä sen verran, että Riina vaihtoi kakkosen liian aikaisin. 😀 Silti auto liikkui ihan hyvin ja kun eka mutka lähestyi, oltiin sinne menossa kolme autoa rinnakkain, Riina uloimpana. Tässä vaiheessa Riina painoi keskimmäistä, ajolinja karkasi silti aika ulos, mutta kolmospaikka otettiin ja ajettiin maaliin varmasti.

Semifinaalista kolmelle parhaalle oli tarjolla A-, B- ja C-finaalipaikat, neljännelle sijoituseräpaikka. Välierän jälkeen huomattiin oireita jälleen kerran laatikossa, öljyä valui hieman ja kuoret olivat antaneet jo vähän periksi. Tässä vaiheessa Riinan ainut toive semifinaaliin lähtiessä oli se, että laatikko kestäisi edes sen yhden lähdön vielä. Viivalle ajettiin sillä fiiliksellä, että nyt ei ole mitään menetettävää. Vihdoin ja viimein osui kohdalle nappilähtö. Riina sai auton irtomaan viivasta todella hyvin ja ehti jo ajatella, että laatikko kestää, kun se ei kytkimen nostolla hajonnutkaan. Kakkoselle veto oli kuitenkin liikaa ja kuoret halkesivat ja perävälitys meni rikki. Auto kuitenkin liikkui jotenkuten eteenpäin ja yksi auto edestä keskeytti. Lähdössä oli kuusi autoa ja jos vielä toinen olisi keskeyttänyt, olisi Riina ollut sijoituseräpaikalla. Niin siinä sitten ajettiin rikkinäisellä perällä eteenpäin niin kauan kuin auto liikkui. Ei sieltä mitään sijoituseräpaikkaa tullut ja ekan kierroksen jälkeen Riina joutui keskeyttämään, kun perävälityksen loputkin hampaat olivat kadonneet.

Sijoitus jäi saamatta, mutta siitä huolimatta Riinalle jäi suht hyvä fiilis kisasta. Ajaminen meni hyvin ja kun auto vaan kestää, niin vauhti riittää tulevaisuudessa varmaan sijoituksillekin asti. Sen verran jäi kipinää Fiatilla ajamisesta, että toivottavasti arpaonni suosii ennen seuraavia SM-kisoja!

Naisten luokan mitalisijoille ajoivat Jonna Ruotsalainen, Nita Simonen ja Heini Mäkelä. Nuorten luokan kärkikolmikon muodostivat Niko Mattila, Riku Haukka ja Panu Pöntynen. Nuorten EVK-luokan kärkisijat menivät Samuli Saarelalle, Eero Laurilalle ja Rasmus Häggblomille. Lisäksi kisassa ajettiin pappaluokka, jonka voittajaksi selvisi Kari Palo.

Mikke ja Mirko koittivat ostaa autoja ja Riina teki omasta autosta suojat. Arpaonni ei taaskaan ollut meidän puolella, joten kotiin lähdettiin tyhjän kärrin kera. Fiatista oli kolme suojaa ja 26 vierasta tarjousta.